Yksi raikas ajatus kerrallaan



Edellisessä työssäni sain hetken aikaa jakaa huoneen kahden poikkeuksellisen ihmisen kanssa. Uskallan mainita teidät tässä nimeltä, koska minulla on teistä pelkkää hyvää sanottavaa. Yhdessä onnistuimme luomaan huoneeseemme ilmaston, jossa ajatukset lähtivät lentoon, huumori ja luovuus kukoistivat ja tsemppasimme toisiamme onnistumaan. Kolme erilaista ihmistä, joilla kaikilla oli halu ajatella asioita monista eri näkökulmista. Nooralta sain avosydämistä välittämistä ja kuplivaa elämäniloa, ja opin, mitä tapahtuu kun mutta-sanan paikalle vaihtaa sanan ja. Tuomaksen hiljaisen kuoren alta paljastui briljantti ja älykkäällä huumorintajulla varustettu persoonallinen ajattelija. Mikä suuri vääryys, että muut eivät päässeet tuntemaan teitä niin kuin minä ja jouduitte lähtemään niin ikävissä tunnelmissa. Ja Noora, tunnen edelleen suurta surua siitä, että tiemme erkanivat myöhemmin niin yllättävällä tavalla.

Muistan erään päivän kun olimme huonoissa fiiliksissä ja ilmapiiri tuntui erityisen tunkkaiselta. Tuomas sanoi lähtevänsä hetkeksi haukkaamaan raikasta ilmaa. Heitin hänelle ohimennen, että tuopa minullekin tullessasi vähän raikasta ilmaa ja jatkoin tylsistyneenä tietokoneen ruudun tuijottelua. Jonkin ajan päästä hän palasi ja laittoi pöydälleni läheisestä kahvilasta hakemansa pahvisen jäätelökipon: ”Siinä sinulle kipollinen raikasta ilmaa, ole hyvä.” Tuo kippo oli siitä asti työpöydälläni muistuttamassa siitä, että pienikin positiivinen ajatus tai teko
Raikasta ajattelua
voi raikastaa ilmaa huomattavalla tavalla. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa sekä omaan että muiden fiilikseen. Tuon kyseisen kipon taisin ikävä kyllä heittää pois viimeisenä työpäivänäni, mutta tässä eräänä päivänä kahvilassa käydessäni mukaan tarttui vastaavanlainen kippo. Sitä aion kantaa mukanani työyhteisöissä, joissa käyn valmentamassa, ja kertoa sen avulla tarinan siitä, miten maailmasta voi tehdä paremman yksi raikas ajatus kerrallaan.

Yksinyrittäjänä voin itse aika pitkälle valita millaisia ihmisiä tapaan päivän aikana. Olenkin tietoisesti hakeutunut sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat oivaltaneet positiivisen ajattelun merkityksen ja jotka pyrkivät omalla ajattelullaan ja toiminnallaan luomaan kohottavan ilmapiirin latistavan sijaan. Ei liene yllätys, että suurin osa noista ihmisistä on myös valmentajia tai valmennusprosessin läpikäyneitä. Ja nyt seuraa paljastus epäilijöille: kun me positiivisen ajattelun saloihin perehtyneet tapaamme kahvilla, se ei ole mitään ”naminami, elämä on ihanaa” -höttöä. Usein puramme turhautumistamme siitä, miten vaikeaa on elää niin kuin opettaa. Mekin vaivumme joskus synkkyyteen ja sorrumme valittamiseen ja murehtimiseen. Taika piilee siinä, että tässä porukassa joku aina hoksaa enemmin tai myöhemmin kysyä: ”Miten haluaisit asian olevan? Mitkä ajatukset auttaisivat sinua saavuttamaan sen mitä haluat?”.