Osallisuudesta ja johtamisesta



Olin hiljattain päiväkodin vanhempainillassa kuuntelemassa miten päiväkodin johtaja esitteli koko päivähoitoalueen yhteisen tavoitteen lasten osallisuuden lisäämisestä päiväkodin toiminnassa. Tavoitteena on, että lapsi saisi kokemuksen siitä, että voi itse vaikuttaa asioihin ja että hänen ajatuksillaan ja mielipiteillään on merkitystä. Lapsia kannustetaan ajattelemaan itsenäisesti ja osallistumaan toimintaan omien kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan. Osallistaminen ei kuitenkaan tarkoita lasten anarkiaa ja mielihalujen perässä poukkoilua, vaan lapset oppivat, että yhteispelillä ja toisia kunnioittaen voi saada aikaan haluamiaan asioita.

Osallisuus on hieno teema ja valmentajana ja äitinä olen iloinen, että lastani kannustetaan myös päiväkodissa uskomaan omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Sen sijaan olen huolissani päiväkodin henkilökunnan vaikutusmahdollisuuksista. Saimme vanhempainillassa kuulla, että päiväkoti on mukana tulospalkkiojärjestelmässä, jossa hoitajien työtä arvioidaan sen mukaan, miten hyvin he toteuttavat osallisuusteemaa omassa työssään. Onnistumista mitataan haastattelemalla päiväkodin asiakkaita, eli lapsia, siitä miten hyvin he kokevat saavansa vaikuttaa päiväkodin asioihin. Aloitushaastattelut on tehty jo keväällä ja seurantahaastattelut toteutetaan nyt syksyllä. Siitä sitten pitäisi nähdä onko kehitystä tapahtunut. Haastattelulomakkeita on kuulemma kahdenlaisia, puhuville ja puhumattomille lapsille. Voin vaan kuvitella miten jälkimmäinen toimii: ”Oletkos Petteri mielestäsi saanut vaikuttaa siihen mitä täällä päiväkodissa puuhaillaan? Oliko tuo lelun viskaaminen kieltävä vastaus?”

Väheksymättä yhtään lapseni älykkyyttä, on aika pelottavaa ajatella, että jonkun bonuspalkkio on kiinni siitä, mitä kolmevuotias poikani sattuu haastattelussa sanomaan. Vähän ikävämpi tuuri, jos haastattelu osuu sille päivälle, kun tekee vaan mieli sanoa kaikkeen ei. Kun meidät vanhemmat päästettiin ääneen, nostimmekin esiin sen ainoan tavan, jolla hoitajien työtä todella voidaan arvioida. Kun lapsi menee aamulla mielellään päiväkotiin ja illalla kertoo innoissaan, mitä kaikkea päivän aikana on tapahtunut, siitä tietää, että hoitajat ovat tehneet työnsä hyvin. Lähtiessäni vanhempainiltaan poikani sanoikin minulle silmät loistaen: ”Äiti tiesitkös, että se päiväkoti on minun työpaikka ja siellä tehdään kyllä tosi upeita juttuja! Minun tärkeimpiä töitä on leikkiminen ja piirtäminen.”

Samat lainalaisuudet pätevät missä tahansa työyhteisössä. Johtaja tietää onnistuneensa, kun työntekijät tulevat mielellään töihin, voivat luottaa johtoon ja ovat ylpeitä työyhteisöstään ja siitä mitä tekevät. En tarkoita tällä sitä, että työyhteisöt olisivat kuin lastentarhoja, vaan sitä, ettei aikuisten maailma eroa niin paljon lapsen maailmasta kuin usein ajattelemme. Myös aikuisina ja työyhteisön jäseninä haluamme tulla kuulluiksi ja nähdyiksi, ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi. Hyvä johtaja on läsnä, kuuntelee, on kiinnostunut, sallii virheitä ja kannustaa kehittymiseen ja uuden oppimiseen. Hyvä johtaja toimii luottamuksesta käsin, osallistaa ja oivalluttaa. Ehkäpä johtajien olisi syytä ottaa pari johtamisen oppituntia lastensa hoitajilta.

Eräs vuosien takainen esimieheni sanoi minulle usein teettäessään minulla omia töitään: "Sinun täytyy ymmärtää, ettei työelämässä kaikki mene niin kuin sinä haluat. Tämä on hieno oppimiskokemus sinulle." Jälkimmäisessä lauseessa hän oli aivan oikeassa - kaikesta voi oppia ja asenne ratkaisee. Ensimmäistä lausetta kannoin pitkään mukanani marttyyrin viitta ylläni. Viimein ymmärsin, että vaikka työelämässä kaikki ei aina menisikään niin kuin haluaisi, minulla on oikeus vaatia parempaa johtamista. Nyt haluan olla itse rakentamassa parempaa työelämää ja auttaa asiakkaitani johtamaan paremmin sekä itseään että muita.