Varoitus: marraskuussa on liikkeellä pakkoneuloosia!



Nyt saadaan taas kokea syystalven riemuja kotimaisittain, kun vesi- ja räntäsade piiskaa harmaita katuja ja koko ajan on pimeää. Marraskuu saattaa monelle olla koettelemusten kuukausi ja yksi jos toinenkin viettäisi sen mieluusti jossain lämpimässä ja valoisassa paikassa. Mutta marraskuussa on myös toinen puoli, jos sille vain antaa mahdollisuuden.

Joka vuosi loka-marraskuun vaihteessa minuun iskee sitkeä joukko tauteja, joille ei vain mahda mitään. En nyt puhu flunssakaudesta, vaan pakkoneuloosista ja pakkovirkkuloosista. Ja mitä lähemmäs joulua mennään, niiden jälkitautina iskee pahanlaatuinen pakkoaskarteloosi ja puuskittainen kokkailu- ja leivontayskä.

Marraskuu on se kuukausi, kun kaivetaan esiin viime vuoden pakkoneuloosin kourissa kudotut villasukat, sytytetään kynttilät, juodaan paljon teetä ja käperrytään kissamaisesti sohvan nurkkaan lankakerien kanssa. Eipä paljon haittaa, että ulkona sataa ja tuulee. Huonoa säätäkin voi uhmata päästäkseen pakkoneulootikon apteekkin eli lankakauppaan. Osa viime kauden töistä on kesken, mutta apteekin värikkäät hyllyt houkuttelevat kokeilemaan uusia lääkkeitä tähän ihanaan tautiin.
Crochet

On monta syytä, miksi rakastan käsitöiden tekemistä ja miksi se kuuluu niin vahvasti juuri tähän vuodenaikaan. Tässä joitakin koottuja selityksiä:

  • Visuaalisuus: Olen vahvasti visuaalinen ihminen ja pelkästään lankojen värit, materiaalit, tekstuurit ja erilaiset kuviot joita niistä voi saada aikaan, antavat minulle energiaa. Lankakaupassa olen kuin lapsi karkkikaupassa – haluaisin yhden tuota, kaksi tuota, ehdottomasti viisi noita ihania pehmeitä, pari noita tosi värikkäitä ja loput tuttuja turvallisia salmiakkeja. Kotona ei koskaan voi olla liikaa lankoja!

  • Tunne: Käsitöihin liittyy hyvin vahvasti kotoinen, lämmin, turvallinen tunne. Kaikki murheet kaikkoaa, kun saa lankakerän käteen. Käsillä tekeminen on minun tapani meditoida ja lisää jaksamistani tänä pimeänä vuodenaikana. Marraskuussa kotoilu on paras terapiamuoto.

  • Uuden luominen: On ihan mahtavaa luoda jotain uutta ja vielä käsinkosketeltavaa. Oli se sitten ohjeen mukaan tehtyä tai itse sovellettua, se on aina ainutlaatuista. Onhan se uskomatonta, mitä kaikkea pelkillä langoilla ja puikoilla voi saada aikaan.

  • Uuden oppiminen: Jokaiseen mielentilaan ja tunnelmaan löytyy aina oma käsityönsä. Kun haluan meditatiivisen, rentouttavan tunnelman, teen yksinkertaisia malleja, jotka eivät vaadi paljon keskittymistä. Kun haluan inspiroitua ja ylittää itseni, valitsen haastavan työn, joka vaatii uusien taitojen opettelua.

  • Valmiiksi saaminen: Käsityön valmiiksi saaminen on aina yhtä riemullinen tunne, huolimatta siitä tuleeko se käyttöön vai ei. Minä tein tämän! Osa viehätystä piilee siinä, että valmiiksi saaminen tarkoittaa mahdollisuutta aloittaa jotain uutta.

  • Ideointi ja suunnittelu: Inspiraation hakeminen ja uusien töiden ideointi on yksi parhaita osioita käsitöiden tekemisessä. Kun löytää jonkun uuden mallin tai idean, tekisi heti mieli rynnätä lankaostoksille. Pinterestin tulo onkin syventänyt pakkoneuloosiani entisestään.

  • Loogisuus: Varsinkin vaativammissa käsitöissä tarvitaan älykkyyttä ja loogista ongelmanratkaisukykyä. Nautin siitä, kun oivallan, miten joku kuvio saadaan aikaan. Diplomi-insinööri-isäni on nuorena poikana harrastanut pitsinnypläystä, koska siinä vaaditaan loogista ajattelua, kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Ymmärrän sen oikein hyvin, vaikkei se kovin seksikäs harrastus nuorelle miehelle olekaan (anteeksi isä, että paljastin salaisuutesi).

Pakkoneuloosin ja sen eri ilmenemismuotojen lisäksi marraskuista autuuttani ei häiritse kuin yksi asia: kirjakuume. Samainen sohvannurkka houkuttelisi myös käpertymään hyvän kirjan pariin. Langat ja kirjat käyvät taistelua ajastani. Ei hätää, kevät vie pakkoneuloosin mennessään, mutta kirjakuume pysyy, aina ja ikuisesti. Mutta se onkin jo aivan toinen epidemia..