Vaatimusten viidakossa



Varsinkin meidän "tunnollisten tyttöjen" tuntuu olevan vaikea päästää lankoja irti käsistämme (välillä konkreettisestikin, pakkoneuloosi taas iskemässä, heh!). Pitäisi olla täydellinen työntekijä, äiti, vaimo, ystävä, tytär, sisko, sisustaja, kokki, urheilija. Menestynyt uranainen, hehkeä vaimo ja pullantuoksuinen äiti samassa paketissa. Ei koskaan sano ei ja on aina valmis ylipalvelemaan ja uhrautumaan muiden puolesta. Monet naiset ansaitsisivat kunniamitalin tai supersankarin statuksen tuosta kaikesta.

Todellisuudessa kaikki ei aina mene noin täydellisesti, vaan jollain elämän osa-alueella alkaa prakata. Supersankareillakin on akilleen kantapäänsä, ja valitettavan usein "tunnollisen tytön" akilleen kantapää on oma hyvinvointi, erityisesti mielen hyvinvointi. Täydellisyyden tavoittelussa ja muiden palvelemisessa oma minä alkaa pikkuhiljaa kadota ja elämästä tulee suorittamista ja loputon vaatimusten lista. Kun aika on kortilla, nipistetään omasta ajasta ja unelmista, jotta ehtii vastata siihen tuikitärkeään sähköpostiin, pestä pyykit, laittaa illallista, siivota ja suorittaa kaikki "vaadittavat" tehtävät.

Ja auta armias, kun kotona muut eivät jaakaan samaa vaatimus- ja laatutasoa.
perfectionism
Kun miehen ja lasten vaatteita lojuu ympäri kämppää, kun likaisia astioita alkaa kerääntyä pöydille, kun lapsi ei haluakaan vaivalla tekemääsi terveellistä kotiruokagourmeeta vaan kinuaa pelkkää makaronia, kun mies taas kerran unohtaa päiväkodin vanhempainillan. Mitä tapahtuu? Kodin hengetär muuttuu kireäksi, nalkuttavaksi ja murjottavaksi ihmisraunioksi. Työpaikka tuntuu houkuttelevalta, koska siellä odottaa siisti työpöytä ja ylipalvelua muka arvostava työnantaja.

Vaatimuksia on kolmenlaisia:
1. niitä, joita vaadit itseltäsi
2. niitä, joita muut vaativat sinulta ääneen tai muuten ilmiselvästi
3. niitä, joita luulet muiden vaativan sinulta
Kokeile listata omat vaatimuksesi ja jaottele ne näihin ryhmiin. Uskallan veikata, että 1. ja 3. listoista tulee pisimmät.

Sisäiset ristiriidat ja ikävät tunteet kumpuavat usein siitä, ettei täytä omia odotuksiaan tai niitä, joita luulee muiden itseltään odottavan. Monesti kolmosryhmän vaatimukset kuuluisivat oikeasti ykkösryhmään, sillä nekin ovat yleensä oman mielen tuotosta. Jos jatkuvasti kokee huonoa omaatuntoa ja ärtymystä siitä, ettei ole täyttänyt itselleen asettamia vaatimuksia, ei varmasti tekisi pahaa tutkailla noita vaatimuksia uudelleen ja pohtia voisiko jostain hieman höllentää, laskea vähän rimaa, vaikka edes väliaikaisesti.

Käy vaatimuslistasi läpi ja pohdi, mistä voisit luopua tai edes vähän höllätä. Kun huomaat ajautuvasi taas vaatimusten viidakkoon, pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos jätät jonkun asian tekemättä tai teet sen hieman enrgiatehokkaammalla tavalla. Kaatuuko maailmasi oikeasti, jos koti ei ole aina kuin sisustuslehtien sivuilta? Närkästyykö asiakkaasi, jos et vastaa sähköpostiin viiden minuutin sisällä vaan vasta huomenna? Järkkyykö lapsesi maailma vuosikausiksi, jos lempipaitaa ei olekaan pesty?

Ennen kaikkea kysy itseltäsi: Millaista elämäsi olisi, jos hyväksyisit epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden osaksi elämää? Mistä vaatimuksesta sinä olet valmis päästämään irti?