Ilman jälkiviisautta ei olisi historiaa - eikä parempaa tulevaisuutta


Vanha kirja
Jatkuva uudistuminen on elinehto, vain muutos on pysyvää. On pysyttävä mukana virrassa. Niinhän meille sanotaan. Itse asiassa uudistumme koko ajan, halusimmepa tai emme, ja nopeammin kuin uskommekaan. Riittää kun vilkaisee parin vuoden takaisia valokuvia itsestään tai lukee ajatuksiaan menneiltä vuosilta tai kuukausilta. Tulee epätodellinen olo. Minäkö tuo olen, noinko tosiaan ajattelin, tuoltako oikeasti näytin. On itse asiassa huomattavasti vaikeampaa pysyä jatkuvasti samana kuin muuttua.

Lue lisää..

Intohimo vai kutsumustyö?

"Nää menis nyt työpaikalle. Tai ei siellä oikeasti tehdä töitä, se on sellanen nautintopaikka. Siellä nautiskellaan ja käydään ihanilla kävelyillä. Sitä vaan sanotaan työpaikaksi." Näin leikki 4-vuotias poikani, tulevaisuuden työntekijä. Leikille on helppo nauraa, mutta mitä jos siinä onkin edes murunen totta. Mitä tapahtuisi jos yhä useampi suhtautuisi työhön enemmänkin nautintona kuin pakkopullana? Pitääkö olla kutsumusammatissa nauttiakseen työstä?

Passion

Lue lisää..

Kuka sinun arkeasi ilahduttaa?

Tänään vietetään järjestyksessään toista Mitalipäivää. Olin paikalla vuosi sitten TEDx Helsinki -tapahtumassa, jossa taiteilija Meiju Niskala lanseerasi Mitalipäivän ja jakoi 700 mitalia annettavaksi arjen ilostuttajille. Viime vuonna minun mitalini meni päiväkodin siivoojalle Pirkolle, joka on aina niin iloinen ja ystävällinen, oikea arjen sankari. Mitalin antaminen oli yhtä hienoa sekä antajalle että vastaanottajalle. Kiitollisuus on upea voima jo sinällään, mutta kun kiitoksen sanoo ääneen, se muuttaa molempien osapuolten päivän monta astetta merkityksellisemmäksi. Liikutus oli molemminpuolinen ja hyvä olo kesti koko päivän. Myös ympärillä mitalinluovutusta seuranneet lapset aistivat, että kyse oli jostain erityisestä.

Vaikka vuosi on pitkä aika lapsen elämässä, poikani muisti heti mistä on kyse, kun kerroin hänelle lähestyvästä Mitalipäivästä. Hän ilmoitti välittömästi haluavansa antaa mitalin omalle hoitajalleen päiväkodissa. Niinpä askartelimme yhdessä kaksi upeaa mitalia, kierrätysmateriaaleista tietenkin. Pojalle mitalin saajan valinta oli helppo ja olen onnel
Mitalipäivä 2012
linen tietäessäni, että hänen mitalinsa menee oikeaan osoitteeseen – todelliselle arjen sankarille, joka huolehtii siitä, että lapsellani on turvallinen ja hyvä olla silloin, kun hän ei voi olla kotona. Hänelle, joka kuuntelee lapseni ilot ja surut, silloin kun minä en voi olla niitä kuulemassa. Vähän harmittaa, ettei hoitaja ollut vielä tullut töihin kun aamulla menimme päiväkotiin, enkä siis päässyt todistamaan mitalinluovutusta. Uskon, että se oli ikimuistoinen hetki molemmille.
Lue lisää..