”En ajattele mitään, minulla on muuten vaan suu kiinni”

Kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät, miten lapset tuovat meissä esiin uusia puolia – eikä aina niitä kaikkein positiivisimpia. Itse olen ollut aina hyvin rauhallinen, mutta jostain syystä kolmevuotias poikani saa minusta välillä esiin alkukantaisen huutajan ja tiuskijan. Lapset ovat tosi hyviä venyttämään hermojamme aina katkeamispisteeseen asti. Pahin tunne on se syyllisyys, joka iskee heti kun olet vajonnut itse lapsen tasolle.

Itse asiassa lapsen tasolle vajoaminen on juuri se, mitä tulisikin tehdä noissa tilanteissa – ei henkisesti, vaan fyysisesti. Usein kyse on siitä, että lapsi ei koe tulevansa kuulluksi. Jos viitsisi polvistua lapsen tasolle, katsoa silmiin ja kysyä rauhallisesti mitä asiaa lapsella on, voi olla että tilanne menisi ohi nopeasti ja helposti. Ehkä kyse olikin siitä, että olit luvannut lapselle jotain, minkä nyt kiireessä unohdit, etkä kuule, kun lapsi yrittää muistuttaa asiasta ja kiukuttelee, kun et huomaa. Varsinkin lasten kohdalla oletamme liian usein mikä on vialla, sen sijaan että kysyisimme lapselta itseltään.

mindfulness

Lue lisää..