Pelko on hyvä merkki



Ihminen, joka tulee tapaamaan valmentajaa, haluaa elämäänsä muutosta. Harvalle on kuitenkaan selvää, mikä tuo muutos voisi olla. On vaan epämääräinen tyhjä tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin tai ainakin moni asia voisi olla paremminkin. Kun viimein päästään vaiheeseen, jossa asetetaan tavoitteita, saatan usein kuulla epäröintiä valmennettavan äänessä. Kun kysyn, kuinka paljon haluat tämän tavoitteen toteutuvan asteikolla 1-10, vastaus saattaa olla 7 ja perään selitys ”No ei tämä nyt ihan ole sitä mitä oikeasti haluaisin.” Ehkäpä arvaatkin seuraavan kysymykseni: ”Mitä tekisit, jos et pelkäisi?”

Pelko saa meidät tyytymään puolivillaisiin tavoitteisiin ja hylkäämään omat unelmamme. Tuntuu paradoksaaliselta ajatella, miksi joku haluaisi lähteä seiskan motivaatiolla tavoittelemaan asiaa, jolla ei ole edes niin suurta väliä. Siksi, että siihen suurimpaan unelmaan liittyy myös suurimmat riskit ja pettymykset. Mitä jos epäonnistun? Mitä jos minusta ei ole siihen? Mitä jos se ei olekaan sitä mitä kuvittelen? Mitä jos se ei teekään minua onnellisemmaksi? Mitä muut ajattelevat?

If it scares you, it might be a good thing to try. -Seth Godin

Pelko on hyvä merkki. Se kertoo siitä, että asia on sinulle tärkeä, siis tavoittelemisen arvoinen. Jos tavoite ei hirvitä, tarkista tavoitteesi. Oletko tyytymässä johonkin sen sijaan, että tavoittelisit jotain sinulle merkityksellistä? Portugalilainen valmentaja Daniel Sá Nogueira neuvoo asettamaan kahdenlaisia tavoitteita yhtäaikaa. Gurutavoite on niin suuri, että sen ajatteleminen hirvittää ja saa aikaan pelonsekaista hermostunutta naurua. Babytavoite sen sijaan on niin pieni, että tiedät vuorenvarmasti saavuttavasi sen. Kun tähtäät näihin molempiin tavoitteisiin samanaikaisesti, huomaat pääseväsi paljon pidemmälle kuin uskalsit toivoa. Kahden tavoitteen taktiikalla sinulla on merkityksellinen unelma (gurutavoite), jota kohti kurottelet, sekä varmuus siitä, että edistyt matkallasi (babytavoite). Et ehkä koskaan saavuta gurutavoitettasi, mutta kurotat pidemmälle kuin tyytymällä helppoihin ratkaisuihin.

Valjasta siis pelko voimavaraksesi ja raivaa esteet unelmasi tieltä. Yllä esitetyt kysymykset ovat tyypillisiä pelon ilmentymiä, kun on kyse unelmista ja tavoitteista. Tässä eväitä niiden suitsimiseen:

Mitä jos epäonnistun?
Niin, mitä sitten? Kuka määrittelee, mikä on epäonnistuminen ja milloin tulisi luovuttaa? Sinä itse. Jos kaikki ei mene putkeen, yritä uudelleen. Nykypäivänä epäonnistuminen on muotia. Menestyjäyritykset ja -johtajat korostavat miten tärkeää on osata epäonnistua. Epäonnistumisia juhlitaan ja niistä opitaan. Nyt on otollinen aika tehdä mokia ja jatkaa pystypäin. Ota siitä kaikki ilo irti!

Mitä jos minusta ei ole siihen?
Jos se on sinulle tärkeää, olet juuri oikea ihminen toteuttamaan sen. Kun intohimo ohjaa sinua, et voi mennä pahasti harhaan. Ihminen on myös siitä ihmeellinen olento, että meillä on kyky oppia, laajentaa ajatteluamme ja muuttaa käyttäytymistämme. Menneisyys ja nykyhetki eivät määrittele sinua, vaan tahtosi mennä eteenpäin ja kehittyä. Jos sinusta ei ole siihen vielä, voit kehittää osaamistasi, taitojasi ja mentaalista pääomaasi ja pystyt siihen tulevaisuudessa. Muista myös, ettet ole yksin. On ok pyytää apua unelmasi toteuttamiseen.

Mitä jos se ei olekaan sitä mitä kuvittelen?
Kun nykytilanne ahdistaa, unelmat ottavat siivet alleen ja lentävät korkeuksiin. Miten tunnistaa onko lampaankasvatus saaristossa se mihin oikeasti haluat sitoutua vai tuntuuko se houkuttelevalta siksi, että se tarjoaa omasta nykytilanteesta täysin poikkeavan pakofantasian? Mielikuvissa unelmasta on helppo kuoria kermat päältä ja unohtaa realismi ja arki pois kuvasta. Käy tavoitteesi läpi realistisesti ja hyväksy se, että unelma-arkikin sisältää huonoja päiviä. Silloin odotuksesi eivät ole vaarallisen korkealla.

Mitä jos se ei teekään minua onnellisemmaksi?
Jos olet tavoittelemassa jotain pelkästään siksi, että odotat sen saavuttamisen tekevän sinut onnelliseksi, paina jarrua. Onni ei ole kiinni saavutuksista, muista ihmisistä tai olosuhteista, vaan sen on löydyttävä sinusta itsestäsi. Jos olet taipuvainen sitku-ajatteluun, keskity ensin etsimään onnellisuuden avaimia sisältäsi, ja lähde vasta sitten matkalle kohti tavoitettasi. Samoin kuin joogassa, tanssissa ja muussa urheilussa, keskustan on oltava vahva, jotta se kannattelee sinua vaativissa suorituksissa. Samoin unelmat on helpompi saavuttaa, kun sen tekee oman vahvan ja onnellisen ytimen voimalla.

Mitä muut ajattelevat?
Tekisi mieli sanoa, mitä väliä?, mutta on tosiasia, että suurimmalle osalle meistä pelot liittyvät juurikin siihen, miten toiset ihmiset reagoivat tekemisiimme. Eikä siitä ajatuksesta ole helppo päästää irti. Perustarpeemme on tulla nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi. Usein unelmamme liittyy itsensä toteuttamiseen, joka vaatii astumista areenalle, paljaana ja haavoittuvaisena. Se on pelottavaa. Mitä jos minua ei enää hyväksytäkään? Mitä jos minulle nauretaan tai minua pidetään tyhmänä? Suuria muutoksia elämäänsä tekevä kohtaa usein myös kateutta ja syytöksiä. Mikä sinä luulet olevasi kun heität vanhan hyvän elämäsi romukoppaan? Eikö sinulle kelpaa sama kuin meille? Matkan varrelle heitetään myös joukko epäilijöitä. Tuosta nyt ei varmasti tule mitään. Saas nähdä kauanko tuokin kestää.. Vaikka et voikaan täysin välttää näitä reaktioita, voit tehdä ainakin kaksi asiaa: 1. etsi ympärillesi ihmisiä, jotka tukevat sinua ja hyväksyvät sinut myös muutoksesi keskellä ja 2. ole rohkeasti oma epätäydellinen itsesi ja uskalla näyttää haavoittuvuutesi, silloin saat useimmiten empatiaa ja lämpöä osaksesi. Jos todella uskot unelmaasi, saat epäilijöiden kommentit kuulostamaan pikkumaiselta ja kateelliselta piiperrykseltä (mitä se onkin).