Kuusi askelta tasapainoisempaan elämään



Kommentoin äskettäin artikkelia, jonka aiheena oli Work-Life Balance. Ihmettelin kommentissani miksi englanniksi puhutaan työn ja elämän välisestä tasapainosta, ikään kuin työ ei olisi osa elämää. Kerroin, että suomen kielessä puhumme yleensä työn ja vapaa-ajan välisestä tasapainosta. Olin pudota tuolilta, kun artikkelin kirjoittaja (joka on konsultoinut useita Intialaisia Fortune 500 listalla olevia yrityksiä HR- ja johtamisstrategioissa) vastasi kommenttiini ja
Life work balance
kiitteli vuolaasti ajatusta työn ja vapaa-ajan tasapainosta mullistavaksi (hän käytti sanaa evolutionary). Ensin ajattelin että hän pilkkaa minua, mutta vähitellen tajusin, että hän oli tosissaan. Kommenttini vastasi myös toinen lukija, joka kertoi, että hänen työnantajansa on niin dinosaurusmainen, ettei hän tunne elävänsä työpäivän aikana. Ilmeisesti monille työ ja elämä todellakin ovat kaksi eri todellisuutta.

Suomessa puhutaan usein työelämästä ja perhe-elämästä, jotka kalvavat toinen toisiaan. Työn ja perheen yhteensovittaminen on ikuinen haaste, johon liittyy sekä henkilökohtaisia paineita että yhteiskunnallisia pulmia. Tällä viikolla alkanut koulujen kesäloma on taas yksi palapelin pala ratkaistavaksi monessa kodissa: miten järjestää pienen koululaisen päivät, kun töitäkin pitäisi tehdä. Moni onkin arvostellut, että koulujen ja työpaikkojen loma-ajat eroavat liikaa toisistaan. Kun lisätään vielä yhtälöön ns. oma aika, vanhempien oikeus aikaan ilman lapsia ja työtä, tarvitaan jo korkeampaa matematiikkaa yhtälön ratkaisemiseksi kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Työn, perheen ja vapaa-ajan yhdistämiseen liittyy paljon syyllisyyden tunteita. Varsinkin töitä tekevät äidit ovat kovia syyllistämään itseään. Töissä ollessaan äiti ajattelee hoidossa olevaa lastaan ja on ihan varma, että siellä se nyt istuu itkemässä äidin hylkäämänä välinpitämättömien hoitajien armoilla. Samaan aikaan koetaan syylisyyttä siitä tunteesta, että on oikeastaan ihan kiva välillä hengähtää lapsen kiukuttelusta ja karata aikuisten maailmaan. Kun sitten on lähdettävä töistä puoli viideltä lasta hakemaan, samainen äiti luulee tuntevansa työkavereiden polttavan katseen niskassaan, ja päättää ottaa vähän töitä kotiin kompensoidakseen sitä, että joutuu aina lähtemään töistä niin ”aikaisin”. Kotona sitten istutaan kiukkuisena koneen ääressä ja koetaan syyllisyyttä siitä, että lapsi katsoo koko illan telkkaria. Samaan aikaan taakkaa lisäävät pyykki- ja tiskivuori, laiminlyödyt ystävät, väliin jäänyt joogatunti, lähettämättömät kiitoskortit ja varaamattomat ajat hammaslääkäriin. Miehillä on varmasti omat syyllisyyden taakkansa, tosin en usko että kovin moni mies jaksaa ottaa paineita noista viimeisistä..

Mikä siis avuksi elämässä tasapainoiluun? Päätin listata kuusi askelta, jotka auttavat palauttamaan tasapainon.

1. Käytä arvojasi ankkurina
Pohjimmiltaan tasapainossa on kyse siitä, että koet elämäsi olevan omien arvojesi mukaista. Jos arvostat vapautta ja perhettä, liian sitova ja tiukkaan aikataulutettu työ saa sinut pois tasapainosta. Jos sinulle on tärkeää saada työssäsi aikaan jotain yhteiskunnallisesti merkittävää ja haluat välittää samoja arvoja myös lapsillesi, työhön käytetty ylimääräinen aika ei niin helposti tönäise sinua raiteiltaan. Pohdi, mikä sinulle on tärkeää ja pidä arvojasi ankkurina valintoja tehdessäsi.

2. Opettele johtamaan itseäsi
Työn ja vapaan välinen epätasapaino johtuu usein siitä, ettei aika tunnu riittävän merkityksellisten asioiden tekemiseen. Päivät valuvat kaikkeen turhaan, et saa mitään aikaan töissä ja illalla olet niin väsynyt ettet viitsi tehdä mitään sohvalla makaamista ihmeellisempää. Kateellisena ihmettelet ihmisiä, joilla tuntuu olevan vuorokaudessa ylimääräisiä tunteja ja kropassa ylimääräistä energiaa harrastaa maratoneja, puutarhanhoitoa ja origamien taittelua. Totuus kuitenkin on, että aikaa on kaikilla yhtä paljon, toiset vaan ovat parempia johtamaan itseään. Tarkista käytätkö aikaasi oikeisiin, sinulle merkityksellisiin asioihin. Jaa viikkosi ympyrän lohkoihin sen mukaan kuinka paljon aikaa käytät eri asioihin: työhön, parisuhteeseen, lapsiin, sukulaisiin, ystäviin, harrastuksiin, huveihin, itsesi kehittämiseen, hyvinvoinnistasi huolehtimiseen, rentoutumiseen jne. Vertaa sitten ympyrää omiin arvoihisi. Onko ajankäyttösi arvojesi mukaista? Miten voisit palauttaa elämäsi arvojen mukaiseen tasapainoon?

3. Vapaudu syyllisyyden taakasta
Jos tunsit samaistuvasi edes vähääkään aiempaan syyllisyyslitaniaan, ehkäpä seuraava ajatuksesi oli: ”Tuo on niin turhaa!” Sillä sitä se on, ainakin suurilta osin. Potemalla syyllisyyttä et helpota kenenkään oloa, vähiten omaasi. Tukeudu tosiasioihin: onko lapsella todella niin kurjaa siellä päiväkodissa, auttaako töiden vieminen kotiin oikeasti vähentämään kuviteltua poltetta niskassasi, suistuuko maailma kiertoradaltaan jos peset pyykit vasta huomenna. Jos syyllisyyden musta pilvi seuraa sinua jatkuvasti, ehkä on hyvä tutkia sitä tarkemmin. Mistä oikeastaan koet syyllisyyttä? Yrittävätkö syyllisyyden sadepisarat herättää sinut siihen tosiasiaan, että olet tehnyt liikaa valintoja, jotka eivät ole arvojesi mukaisia?

4. Keskity siihen mitä teet
Nuorallakävelijällä on ilmiömäinen keskittymiskyky. Tasapainon ylläpitäminen vaatii keskittymistä, keskittymistä siihen hetkeen ja tilaan, jossa milloinkin olet. Jos työpaikalla ajatuksesi ovat jatkuvasti kotiasioissa ja kotona murehdit huomisia töitä, tunne tasapainottomuudesta ottaa vallan. Ole ajatuksissasi siellä missä kehosikin on, niin pysyt pystyssä. Sen sijaan että surkuttelet tekemättömiä asioita, keskitä huomiosi siihen mitä olet tekemässä. Saat enemmän aikaan ja huomaat tekemiesi asioiden merkityksellisyyden. Jos läsnäolo on sinulle haastavaa, sitä voi nykyään myös harjoitella ilman että leimaantuu hipiksi. Niin vakuuttaa myös Elina Tanskanen Hesarin kolumnissaan.

5. Päästä irti perfektionismista
Tunnetko jonkun täydellisen ihmisen? Jos tunnet, vinkkaatko minullekin. On vaikea pitää yllä tasapainoa, jos on oltava täydellinen kaikessa mitä tekee. Kukaan muu ei vaadi sinulta niin paljon, kuin vaadit itseltäsi. Kuten eräässä aiemmassa blogikirjoituksessani kysyin: Millaista elämäsi olisi, jos hyväksyisit epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden osaksi elämääsi?

6. Pidä huolta itsestäsi
Tasapainon ylläpitäminen vaatii myös kuntoa. Jos kaikki energiasi kuluu työpäivän aikana loppuun, illalla arjen pienistä asioista tulee sietämättömän raskaita. Päivällisen kokoon haaliminen tuntuu ylipääsemättömältä haasteelta ja jos siitä suoriutuu, ainakin siinä vaiheessa sohva imaisee hellään hoivaansa. Jos englannin work-life balance käsitettä tutkailee, tämänhän piti olla se hetki kun eletään. Ilmeisesti elämän tarkoitus on siis maata voipuneena sohvalla. Vai onko? Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen ei ole itsekkyyttä, se on jokaisen etuoikeus ja velvollisuus. Miten voisit siis lisätä jaksamistasi? Kuka tietää, ehkäpä sinäkin joskus kuulut niihin, joilla aika tuntuu riittävän kaikkeen mahdolliseen.