Koskaan ei ole liian myöhäistä kiittää



Jostain syystä tänään mieleeni palautui aikoinaan organisaation arvoista tekemäni gradu. Kun silloin mietin gradun tekemistä, minulle oli selvää, että haluan sen päätyvän muuhunkin käyttöön kuin koristamaan kirjahyllyä. Sosiaalipsykologian laitoksen perinteestä poiketen halusin tehdä käytännönläheisen tilaustutkimuksen jollekin yritykselle tai organisaatiolle. Niinpä päädyin vetämään arvoprosessia erääseen yhdistykseen.

Arvoprosessin vetäminen ei ollut helppoa. Kohtasin paljon vastarintaa, välinpitämättömyyttä ja minuun suhtauduttiin kuin veisin aikaa joltain tärkeämmältä. Kirjoitankin gradussani, että eräässä palaverissa, jossa piti keskustella arvoista, sana arvo tuli esiin vain puhuttaessa arvonlisäverosta. Ah mitä huumoria..

Ehkä suhtautuminen johtui siitä, että olin vain opiskelija tai ehkä osuin liian arkaan kohtaan. Kirjoitin gradun loppuun aika kriittisiäkin kehitysehdotuksia ja nyt kun luen niitä kymmenen vuotta myöhemmin, ihmettelen rohkeuttani. Tosin olen edelleen samaa mieltä.

Mutta mikä voisi olla tärkeämpää kuin arvot. Arvoille tulisi aina antaa aikaa, vaikka olisi kuinka kiire. Arvot ohjaavat toimintaamme ja ehkä kiirekin hellittäisi, kun jokainen osaisi tehdä itsenäisiä päätöksiä yhteisiin arvoihin nojaten.

Graduni valmistuttua annoin sen organisaation johdolle luettavaksi. En saanut juuri mitään palautetta graduuni liittyen enkä edes tiennyt lukiko sitä kukaan. Graduni päätyi kuin päätyikin keräämään pölyä kirjahyllyn nurkkaan. Vai päätyikö sittenkään?

Seitsemän vuotta myöhemmin ollessani äitiyslomalla sain yllättäen sähköpostia yhdistyksen toiminnanjohtajalta. Hän oli aloittamassa strategiaprosessia ja oli kaivanut graduni esiin ja lukenut sen viimein ajatuksella läpi. Hän kirjoitti minulle kiittääkseen tekemästäni erinomaisesta työstä ja pahoitteli, ettei sitä hyödynnetty silloin kun olisi pitänyt. Nyt he aikoivat käyttää sitä apuna uuden strategian määrittelyssä.

Tästäkin yhteydenotosta on jo kolme vuotta, mutta muistan sen edelleen. Koskaan ei ole liian myöhäistä kiittää. Kiitollisuus on myös yksi omista arvoistani. Kiitollisuus estää pitämästä asioita itsestään selvyyksinä ja suuntaa huomioni tähän hetkeen ja siihen mikä elämässäni on jo hyvin. Kiitollisuus on vastalääke negatiivisille tunteille ja tekee hyvää sekä itselle että muille.

Olen kiitollinen saamastani palautteesta. Jos sinulla on joskus jäänyt kiitos sanomatta jollekin, tee se nyt. Kiitoksen vastaanottaja osaa varmasti arvostaa sitä, vaikka se tulisi vähän myöhässä. Muistetaan kuitenkin kiittää vähän useammin kuin seitsemän vuoden välein ☺

kiitollisuus