Ilman jälkiviisautta ei olisi historiaa - eikä parempaa tulevaisuutta



Vanha kirja
Jatkuva uudistuminen on elinehto, vain muutos on pysyvää. On pysyttävä mukana virrassa. Niinhän meille sanotaan. Itse asiassa uudistumme koko ajan, halusimmepa tai emme, ja nopeammin kuin uskommekaan. Riittää kun vilkaisee parin vuoden takaisia valokuvia itsestään tai lukee ajatuksiaan menneiltä vuosilta tai kuukausilta. Tulee epätodellinen olo. Minäkö tuo olen, noinko tosiaan ajattelin, tuoltako oikeasti näytin. On itse asiassa huomattavasti vaikeampaa pysyä jatkuvasti samana kuin muuttua.

Nyt tulee paljastus: En pidä self-help-kirjoista. Lueskelen niitä välillä ikään kuin velvollisuudesta, pysyäkseni kärryillä, mitä sillä saralla tapahtuu, mutta en koe oppivani niiden avulla todellisesta elämästä. On joitakin poikkeuksia, mm. Brené Brownin kirja Uskalla haavoittua (Daring Greatly. How the Courage to Be Vulnerable Transforms the Way We Live, Love, Parent and Lead. Suom. Leena Siitonen, Basam Books 2013) on vaikuttanut minuun suuresti. Sen sijaan luen kaunokirjallisuutta, paljon kaunokirjallisuutta. Romaanien avulla koen oppivani eniten maailmasta: erilaisista kulttuureista, ajattelutavoista, miesten ja naisten maailmasta, historiasta, tulevaisuudesta, rakkaudesta. Kirjat lisäävät empatiaa ja avartavat käsitystä maailmasta, ihmisistä ja erilaisista elämisen tavoista. Luen kirjallisuutta ympäri maailman, teen jatkuvasti maailmanympärimatkoja omalta kotisohvaltani käsin. Ne vaikuttavat myös valintoihini. En koskaan voisi ostaa persialaista mattoa tarjoushinnalla, kun olen romaanin avulla saanut kurkistaa persialaisen matonkutojanaisen selviytymiskamppailuun: monta vuotta päivästä toiseen hän istuu kovalla lattialla kutomassa samaa mattoa yksi pieni solmu kerrallaan, yrittäen elättää monilapsisen perheensä kurjuuden keskellä, unelmoiden asioista, jotka minulle ovat arkipäivää.

Sain eilen luettua loppuun Kate Atkinsonin kirjan Elämä elämältä (Life after Life, suom. Kaisa Kattelus, Schildts & Söderströms 2014). Siinä leikitellään ajatuksella, mitä tapahtuisi jos asiat menisivätkin toisin, jos lapsen syntymän aikaan ei olisikaan satanut sankasti lunta ja lääkäri ei olisi jäänyt jumiin, tai mitä jos yllättävä kaatuminen portaissa olisi estänyt jotain pahempaa tapahtumasta. Mitä jos voisimme muokata kohtaloamme ja palata korjaamaan virran kulkua? Päähenkilö Ursula kuolee kirjassa lukuisia kertoja palatakseen taas alkuun ja muuttaakseen omaa ja lopulta kokonaisen kansakunnan kohtaloa. Kirja sai pohtimaan, miten erilainen elämä voisi olla, jos olisi tehnyt erilaisia valintoja. Mitä itse haluaisin korjata omassa elämässäni tai tehdä toisin, jos se olisi mahdollista? Mitä tuollainen jälkiviisaus sitten auttaa? Jäin pohtimaan kirjassa esitettyä ajatusta: "Ilman jälkiviisautta ei olisi historiaa”. Vaikka emme voikaan muuttaa menneitä, jälkiviisaus voi olla hyvä asia, jos se auttaa tunnistamaan ne asiat, joiden haluaa tulevaisuudessa olevan paremmin. Jos se saa tässä hetkessä yrittämään parasta, olemaan parempi. Jos se siis on todellista jälkiviisautta, ei pelkkää jälkiviisastelua.

Jatkuvan uudistumisen lisäksi on oltava myös ankkureita, jotta voi hetkeksi pysähtyä virrassa ja tarkistaa, että on kulkeutumassa haluamaansa suuntaan. Vaikka uudistumme jatkuvasti, on asioita jotka pysyvät. Ne voivat olla arvoja, luonteenpiirteitä, minuuden tunne, joka pysyy muutoksista huolimatta samana. Joskus uudistuminen voi tuntua taaksepäin menemiseltä tai ympyrän kulkemiselta. ”Se minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Näistä aasinsilloista päästäänkin itse asiaan: omaan uudistumiseeni, Havenan uudistumiseen. Kaksi vuotta sitten jätin taakseni viestinnän maailman ryhtyäkseni valmentajaksi. Nyt toivotan viestinnän maailman tervetulleeksi takaisin. Ei se oikeastaan koskaan jäänyt kokonaan taakse. Viestijäminä on kulkenut valmentajaminän rinnalla mukana - ihmetellen, uudistuen ja kehittyen - ja nyt on aika yhdistää nämä kaksi uomaa yhdeksi virraksi. Tästä eteenpäin Havena tarjoaa valmennuksen lisäksi viestintäpalveluja - apua sanoihin, kuviin ja tarinoihin, joiden tavoitteena on jättää positiivinen muistijälki, olla läsnä ihmisten arjessa. Ehkä jälkiviisaus on tehnyt sen, että haluan erityisesti olla tukena aloittaville yrittäjille. Valmentaja-viestijänä voin konkreettisen viestintä- ja markkinointiavun lisäksi tarjota tukea oman yrittäjäidentiteetin ja hyvinvoinnin vahvistamisessa, auttaa yrittäjää itse uskomaan niihin sanoihin ja tarinoihin, joiden takana hänen on seisottava.

Uudistuminen on aina tavallaan uusi alku. Siksi halusin juhlia uudistumista myös uudella visuaalisella ilmeellä. Tutustu uudistettuihin sivuihini ja kerro mitä ajatuksia ne herättävät. Löydät varmasti paljon tuttua ja vanhaa, ehkä se on se pysyvä osa minua ja Havenaa, joka pysyy samana muutoksista huolimatta. Toivottavasti tiemme kohtaavat, valmennuksen tai viestinnän merkeissä!

Uudella energialla ja innolla, Tiina