Hyviä uutisia



Ilta-Sanomat julkaisi maanantaina teemanumeron, jossa oli pelkästään hyviä uutisia. Tunnustan, että minun oli heti käytävä ostamassa lehti, olihan se niin poikkeuksellista että keltainen lehdistö tällä tavalla liittyi positiivisuuden puolestapuhujiin. Vaikka sisältö paikoin tuntui hieman naiivilta, ajatus oli hieno. Keskittymällä siihen, mikä on hyvin, vahvistetaan positiivisuuden kierrettä, sillä se mihin keskität huomiosi, vahvistuu. Ja positiivisen ajattelun hyviä vaikutuksia ei kai kukaan enää lähde kiistämään.

Vaikka journalismin tehtävä onkin välittää tietoa ympäröivästä maailmasta kriittisesti ja monipuolisesti, on nykypäivän journalismi usein liiankin kriittistä ja negatiivissävytteistä. Lehtiä myydään skandaaliotsikoilla ja mediat kilpailevat siitä, kuka onnistuu ensimmäisenä paljastamaan uusimman petosvyyhdin tai katasrofin. Viestintäkonsultin urallani törmäsin aika ajoin tilanteeseen, jossa tarjotessani mediaan positiivista uutisaihetta toimittaja ihmetteli, että missä tässä on se uutinen, eikö tässä tosiaan ole mitään likaista. Varsinkin päivittäisuutisten puolella positiiviset uutiset jäävät helposti huonojen uutisten jalkoihin ja päätyvät loppukevennyshömpäksi.

Mutta ajatellaanpa hetki maailmaa, jossa otsikoihin päätyisi
joy
entistä enemmän hyviä uutisia. Jossa juhlittaisiin onnistumisia, osoitettaisiin kiitollisuutta enemmän kuin kateutta, luotaisiin toivoa ja uskoa tulevaan. Ei se tarkoittaisi silmien ummistamista epäkohdilta ja vääryyksiltä. Katastrofienkin raportoimisen voi tehdä monella tapaa: lietsomalla paniikkia, epätoivoa ja etsimällä syyllisiä tai jakamalla selviytymistarinoita, luomalla toivoa ja etsimällä ratkaisuja.

Eilisessä hyvien uutisten lehdessä iloittiin kesäkuun helteistä ja nostettiin esiin, miten auringonpaiste tuo myös suuren avun ihosairauksista kärsivien arkeen. Tämän päivän HS taas päätti lähestyä asiaa toisella tapaa ja otsikoi "Helle tappaa vuosittain." Säästä valittaminen on yksi suomalaisten lempiharrastuksia. Samat ihmiset, jotka talvella valittavat kylmyyttä ja pimeyttä, purnaavat kesäisin liiasta kuumuudesta ja auringon vaarallisuudesta. Myönnän, että olen itsekin viime päivinä päästänyt suustani "huh, onpa kuuma" -sammakon. Onneksi se sammakko loikki nopeasti varjoon vilvoittelemaan ja muisti taas olla kiitollinen kesästä.

Jokainen voi aloittaa hyvien uutisten levittämisen helposti ja vaivattomasti. Asuessani aikoinaan Espanjassa minulla meni hetki tottua espanjalaisten tervehtimiskulttuuriin. Kun joku huikkasi "Hola, qué tal?" minä aloin purkamaan viime aikojen flunssat ja koti-ikävät hämmentyneelle kuulijalle. Viimein opin, että siihen kuuluu vastata aina "Bien, y tú?" riippumatta siitä oletko juuri saanut potkut tai katkaissut jalkasi. Suomalaiselle olisi liian radikaalia jättää kuulumiset yhden latteuden varaan, mutta ehkä välillä tekisi hyvää normaalin valitusvirren sijaan aloittaa reippaasti sanoilla "Kiitos, hyvää kuuluu". Ehkä uskaltaisimme jopa mennä niin pitkälle, että alkaisimme kysymään vakio moimitäkuuluun sijaan vaikka "Moi, missä olet onnistunut viime aikoina?". Ehkä se ohjaisi ajattelumme automaattisesti niihin hyviin asioihin. Kolikolla on aina kaksi puolta, mutta olisiko niin paha, jos pyrkisimme hieman useammin valitsemaan sen kirkkaamman.