Elämässä tarvitaan wabi-sabi-asennetta



Columbian yliopiston motivaatiotutkija Dr. Heidi Grant Halvorson vieraili Helsingissä 925 Festivaalilla ja piti luennon erilaisten ajattelumallien vaikutuksesta motivaatioon ja suorituskykyyn. Hänen tutkimuksensa kiteytyi oivaan neuvoon: älä vertaa itseäsi muihin, vaan omaan kehitykseesi. Kun valitset ”olen hyvä”-ajattelumallin sijaan ”tulen paremmaksi”-asenteen, pystyt myös epäonnistumisten jälkeen ponnistamaan eteenpäin kohti uusia tavoitteita. Vaikka ei vertaisikaan itseään muihin, tällainen tavoitteiden perässä juokseminen ja itsensä kanssa kilpailu voi silti olla myös vahingollista. Mielestäni ”tulen paremmaksi”-ajattelumallin rinnalle tarvitaan myös ajatusta ”olen riittävän hyvä”. Minä kutsun sitä wabi-sabi-asenteeksi.

Rakastan japanilaista wabi-sabi-estetiikkaa, joka näkee kauneutta epätäydellisyydessä. Wabi-sabi arvostaa autenttisuutta ja nojaa kolmeen totuuteen: mikään ei ole pysyvää, mikään ei ole valmista ja mikään ei ole täydellistä. Oli kyse sitten taiteesta tai ihmisenä olemisesta, wabi-sabi-asenteen omaava näkee kaikessa ja kaikissa jotain arvokasta ja ainutlaatuista, pienistä säröistä ja rosoisuudesta huolimatta - tai oikeastaan juuri niiden vuoksi. Kun päästää irti täydellisyyden utopiasta, elämästä tulee paljon mielekkäämpää.

Jatkuva kehittyminen ja parempaan pyrkiminen on toki jalo asia, mutta joillekin siitä voi tulla petollinen miinakenttä: ”Sitten kun olen saavuttanut tuon, minut huomataan. Sitten kun suoriudun tuosta, olen tärkeä. Jos mokaan tämän, jään ulkopuolelle.” Näinä ”ala kasvuyrittäjäksi, juokse maraton, kirjoita kirja, yhdistä ura ja perhe täydellisesti ja twiittaa tästä kaikesta lakkaamatta” -ihanteiden aikoina voi olla vaikeaa yltää toisten saati itsensä asettamiin standardeihin.

Opintoputki, työputki, uraputki.. Harva osaa nauttia putkesta niin kuin lapsi, joka laskee putkiliukumäestä yhä uudestaan ja uudestaan vauhdista nauttien. Yhteiskunta patistaa meitä suoriutumaan yhä nopeammin, tehokkaammin ja mahdollisimman vähin kustannuksin. Pitäisi olla tehokas työmuurahainen ja hyvä veronmaksaja. Samaan aikaan pitäisi pystyä innovoimaan ja luomaan uutta, sillä maailma on jatkuvassa muutostilassa. Ikävä kyllä elämässä putket eivät ole suoria eikä uutta synny, jos ei monimuotoisuudelle ja erilaiselle ajattelulle anneta tilaa. Silti jo koulussa opimme vertaamaan itseämme muihin tai johonkin yleiseen lahjakkuuden standardiin. Jos poikkeat siitä, sinulla on kivisempi polku tallattavana.

Wabi-sabi-asenne sallii kasvun ja kehityksen ilman pelkoa siitä, että jätetään junasta. Se muistuttaa siitä, että olet hyväksytty, rakastettava ja riittävä juuri sellaisena kuin olet: epätäydellisenä, keskeneräisenä, mutta jatkuvasti muuttuvana ja hyvään pyrkivänä.

Wabi-sabi
PS. Virkkasin pojalleni unikaveriksi tällaisen nallen. Illalla poika itki, ettei voi nukkua nallen kanssa, jonka toinen korva on pienempi kuin toinen ja silmät eri tasossa. Tässä olisi ollut oiva tilaisuus muistuttaa lasta siitä, että kukaan ei ole täydellinen ja osoittaa epätäydellisyydessä piilevä ainutlaatuisuus. Sen sijaan korjasin yöllä nallen korvat ja silmät ja yritin tehdä niistä täydellisiä. Kulkekoon tämä nalle siis tästä lähtien nimellä Wabi-sabi, jotta ensi kerralla muistaisin, että minun hyvyyttäni äitinä ei mitata sillä kuinka täydellisen nallen osaan virkata, vaan mielummin sillä kuinka hyvin osaan välittää lapselle omia arvojani.